Tervetuloa Tuusulan työläiskotimuseoon. 

Museo vaalii työläiskotiperinnettä. 

Sahatavara ja erityisesti puusta jalostettu terva olivat vuosisatojen ajan Suomen vihreää ja mustaa kultaa. Erityisesti 1700–1800-luvuilla niiden vienti nousi huippuunsa ja tarjosi ihmisille töitä ja vaurastumismahdollisuuksia.

Sahateollisuus kehittyi ryminällä 1860-luvulla tapahtuneen elinkeinovapautuksen jälkeen. Sahatavarasta tuli yksi Suomen tärkeimmistä vientituotteista. Suurimmat vientisahat sijaitsivat rannikolla hyvien uittoreittien päätepisteessä. Suurten sahojen ympärille kasvoi kokonaisia sahayhteisöjä asuinalueineen, palveluineen ja vapaa-ajanvietto-mahdollisuuksineen.

Tuusulassakin sahateollisuus antoi monelle perheelle elannon, vaikkei tuotanto ja kuljetusyhteydet olleet ihan Kemin tai Kotkan luokkaa. Toisaalta sijainti pääkaupunkiseudun kupeessa takasi kasvua ja kysyntää aivan lähialueillekin.

Etelä-Tuusulan tunnetuin saha oli varmaan Tuusulan saha, joka aloitti toimintansa vuonna 1918 Koskensillan kupeessa. 1950-luvulla saha siirtyi Tuusulantien varteen ja toimi siellä 1980-luvulle asti. Moni muistaa vielä sahan ytimekkään mainoslauseen ”Panelia halvalla”. Nykyisin alueella on 1990-luvun alussa rakennettuja liikerakennuksia ja alue tunnetaan Sahankulmana.

Näyttelyssä on kuvia myös Myllykylästä, missä kylän talojen perustama vesivoimalla käyvä saha tuotti lautoja kylän rakennustarpeisiin 1700-luvulta lähtien. Tiilitehtaiden yhteydessä oli myös usein sahoja. Niiden avulla oli mahdollista tasata tiiliteollisuuden isoja kausivaihteluita ja toisaalta sahan jätepuusta sai tiiliuuneihin polttoainetta. Jokelassa ainakin Kolsan tiilitehtaan yhteydessä oli saha. Monelle maatilalle siirrettävä ja traktorista voimansa saava kenttäsirkkeli on ollut merkittävä lisätulon lähde. Kenttäsirkkelin avulla myös moni metsänomistaja on sahauttanut omista puista laudat omiin rakennushankkeisiinsa.